Ateljé Mariko

Ateljé Marikon blogi

 

Messuhuumaa 2015

Monday, August 10, 2015

Viikonloppuna osallistuin Hämeenlinnan Elomessuille yhdessä kahden muun paikallisen käsityöyrittäjän Cobblerinan ja Millineerin kanssa. Oikeastaan en olisi lähtenyt messuille ollenkaan, jollei Millineerin yrittäjä olisi saanut puhuttua minua ympäri. Tutustuin Cobblerinan ja Millineerin yrittäjiin yhteisen yrittäjäprojektin kautta keväällä, jonka jälkeen olemme olleet enemmän tai vähemmän yhteyksissä toistemme kanssa.

Cobblerinan oma kuvaus facebook-sivulta: "Cobblerina on jalkinemuotoilija Sanna Niskasen vuonna 2012 perustama pienyritys, jonka tavoitteena on vahvistaa suomalaisen käsityön ja designin välistä suhdetta. Cobblerinan mallistoon kuuluvat pysyvät sekä kausittain vaihtuvat laukku- ja jalkinemallit, jotka ovat kaikki nahkaa ja suomalaisena käsityönä valmistettuja." Cobblerinan työpaja löytyy Hämeenlinnasta Wetterhoffin talon kolmannesta kerroksesta, Palokunnankatu 9.

Millineeri kuvailee itseään: "Millineeri on hupsuna hattuihin. Päähineitä syntyy modistin ammattitaidolla tilauksesta asiakkaan toiveet toteuttaen. Hattu suojaa monessa säässä, viimeistelee tyylin niin työssä kuin juhlassa ja pelastaa pahan hiuspäivän ruokakauppaan mennessä."

Millineerin työhuone löytyy Hämeenlinnasta, Arvi Karistonkatu 9 ja on avoinna sopimuksen mukaan.

 

Koska olen vaatetusartesaani ja yrityksenäni on ompelimo, en oikeastaan myy mitään valmista (vielä), mutta lähdin silti tuunaamaan miesten puvun takeista uutta ja kokeilemaan hiukan siipiäni omalla tunikadesignilla. Oikeastaan myyn pääasiassa vain palvelujani, joten oli hyvä asia, että käyntikorttejani meni ihan mukavasti uusille mahdollisille asiakkaille.

 


 

Elomessuilla järjestimme kaksi pukunäytöstä, lauantaina ja sunnuntaina. Messuilla oli kävijöitä noin 55 000 henkilöä Hämeen Sanomien mukaan, joten ainakin muutama sata nyt tietää, että Hämeenlinnassa vaikuttaa myös tällainen ompelimo. Tuunattuja takkeja jäi muutama myymättä, joten laitan ne myyntiin tänne nettiin ja facebookiin, kunhan saan niistä edustavat kuvat.   

 

 

 

Löysin myös itselleni Millineerin ja Cobblerinan tarjonnasta jotain pientä. Kuvassa lipallinen pipo Millineeriltä ja korvissa heiluvat Cobblerinan nahkaiset, pirteänväriset hapsukorvakorut.

 

 

Tuunatuista takeista puheen ollen, tässä yksi kaunis kuva myydystä takista. Takin muokkasin miesten takista naiselle sopivaksi. Lyhensin hihat, poistin kauluksen, olkatoppaukset, napit ja hihojen vuorin, sekä lyhensin takin helmaa huomattavasti lyhyemmäksi ja epäsymmetriseksi. Tuunattu versio on todella riisuttu malli alkuperäisestä, mutta kuitenkin varsin kaunis päällä.


 

Kuva: Pasi Vähänen, www.fb.com/pasivahanenphotography

Malli: Pinja Lapintie

Päähine: Millineeri, www.millineeri.fi 

Laukku: Cobblerina, www.cobblerina.com

Meikki ja hiukset: Ria-Noore Haimo-Abiona

Tuunattu takki: Ateljé Mariko

 


Yritystä kerrakseen

Thursday, April 02, 2015

 

Ajatus yrityksestä alkoi muodostua joskus kesäkuun 2014 puolessa välissä, kun olin etsinyt töitä valmistumisen jälkeen ja kukaan ei ollut valmis ottamaan juuri valmistunutta vaatetusartesaania joukkoihinsa. Toisaalta ymmärrän epäröinnin; minulla ei ollut paljoakaan työelämän kokemusta, vaikka olin ollut työharjoittelussa eri paikoissa ja saanut jokaisesta paikasta erinomaiset palautteet. Työkokemus ja -taito kun ovat kaksi eri asiaa. Lähdin siis suunnittelemaan oman yrityksen pystyttämistä.

Kaikki yritykseen liittyvät asiat olivat minulle aivan uusia ja outoja, joten hain apua viisaammilta neuvonantajilta. Heidän avullaan pääsin eteenpäin ja viimein perustettua yrityksen. Monet sanoivat, että yrityksen mainostamiseen pitää panostaa. Mainostaminen on alkanut hitaasti, mutta varmasti. Ensimmäisenä aukaisin yrityksen facebook-sivut, jotka osasin tehdä ihan itse. En todellakaan ole mikään tekniikan ihmelapsi, niin omien fb-sivujen aukaisu itse on iso juttu. Kotisivujen tekeminen onkin sitten ihan toinen asia. Siihen tarvitsin jonkun, joka ymmärtäisi taiteellisen näkemykseni ja hiukan persoonallisuuttani. Onneksi ystäväpiiristäni löytyi sellainen ihminen, jonka palkkasin tekemään nämä hienoa hienommat kotisivut, jotka ovat omia odotuksianikin paremmat. Kiitos!

Seuraava asia, joka teki yrityksestä itselleni vielä todentuntuisemman, oli omien käyntikorttien saaminen. Eiväthän ne juuri sellaisia ole, mitä olin ajatellut, mutta ne ovat nyt näin alkuun oikein sopivat. Se, että voi kutsua jotakin omakseen, antaa hiukan erityisen olotilan, että ei oikein vieläkään uskoisi todeksi, mutta niin se vain on.

Suuri kiitos kuuluu perheelleni, ystäville ja tutuille, jotka ovat rohkaisseet minua alkutaipaleella ja varsinkin ennen kaiken alkua! Sosiaalinen verkosto ja sen tuki on suuri apu ja energian lähde.

Tämä on nyt aivan ensimmäinen blogi-postitus, joten opettelen tätä vielä. Tästä tulee tosi mielenkiintoista! (... ja lätkäisen tähän loppuun vielä kuvan uusista käyntikorteista)